keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Blogin aloitus

Miksi etanablogi?
Etanablogin kirjoittaminen on ollut työlistallani jo pitkään, mutta aikaa ei ole tahtonut löytyä. Nytkin bloggaaminen käynnistyy pikkuhiljaa, vaikka mielessä on paljonkin etanaruokiin liittyviä juttuja, joista voisi olla iloa ja hyötyä muillekin etanafaneille.

Etanat ovat olleet eräs alkuruokasuosikeistani jo ainakin 15-20 vuoden ajan. Niitä on tullut nautittua sekä ravintoloissa että omassa ruokapöydässä. Keiton jälkeen ne usein toimivat jopa pääruokana. Ravintoloiden etana-annosten laatu on aina vaihdellut todella paljon ja vaihtelee yhä tänäänkin. Vuosien mittaan on itselleni syntynyt käsitys, mikä tekee etanoista hyviä. Osittain on tietenkin kyse makuasioista, mutta ei kokonaan. Tämän vuoksi aloin joitain vuosia sitten painamaan mieleeni ne paikat, lähinnä Tampereella, joissa sain hyvin valmistettuja etanoita. Tässä kävi kuitenkin niin kuin arvata saattaa: hyvät paikat unohtuivat ja tuli tilattua etana-annos ravintolassa, johon jo kertaalleen olin pettynyt. On tietenkin selvää, että annoksen laatu tietyssä ravintolassa voi muuttua totaalisesti parempaan tai huonompaan suuntaan, kun resepti, kokki tai etanatoimittaja vaihtuvat.

Huono kokemus antoi viimeisen sysäyksen blogin perustamiselle
Viimeisen sysäyksen ravintoloiden etana-annosten arviointiin kuitenkin sain syötyäni etanoita Fransmannissa Tampereella parisen vuotta sitten. Etanat olivat pieniä ja pehmeitä, lähes tahnamaisia.  Tapanani ei ole ravintolassa valittaa, vaan äänestän jaloillani, jos palvelu tai ruoka on huonoa. Kun tarjoilija aterioinnin päätyttyä kysyi miltä etanat maistuivat, sanoin, että olisihan niistä kommentoitavaa, mutta antaa olla. Tästä innostuneena (vaikkei se tarkoitukseni ollutkaan) tarjoilija alkoi tiukata, mitä kommentoitavaa minulla oli. Sanoin ystävällisesti, että jos aloitetaan siitä, että annoksen mukana tuotu lusikka on niin iso, ettei se mitenkään mahdu etanapannun koloon (tämä ei minulle ole sinänsä ongelma, koska käytän haarukkaa ja nautin kastikkeen dippaamalla leivällä). Tämän jälkeen jatkoin, että todellinen kommenttini liittyy itse etanoihin, jotka olivat pieniä ja pehmeitä jne. Tarjoilija totesi, että hän välittää palautteeni keittiöön. Vajaan kymmenen minuutin kuluttua tarjoilija palasi keskusteltuaan kokin kanssa. Pöytäseurueemme muistaa vieläkin, kun tarjoilija kertoi kokin todenneen annosta tehdessään, että "hänestäkin ne etanat tuntuivat omituisilta". En pyytänyt hyvitystä huonosta annoksesta, mutta ei sitä minulle tarjottukaan. Jokainen voi kuitenkin arvata, että tämän jälkeen en ole kyseisessä ravintolassa syönyt etanoita enkä kyllä mitään muutakaan.

Blogissa seuraavaksi tulossa
Makumieltymykseni etanoiden suhteen ovat aika vakiintuneet ja pidän niistä kiinni, kun seuraavissa päivityksissä esittelen arviointeja ravintoloiden annoksista. Ravintola-arviointeja tosin syntyy pikkuhiljaa, koska vasta äskettäin kehitin kriteeristön ja systemaattisen Excelillä toimivan arviointimenettelyn, jota ei ikävä kyllä voi käyttää vanhoja makunautintoja muistelemalla vaan melkeinpä reaaliajassa tai viimeistään seuraavana päivänä, kun asiat ovat vielä hyvin muistissa. Itse pidän tärkeinä seikkoina mm. etanoiden kokoa, makua ja purutuntumaa sekä kastikkeen makua ja määrää, leivän laatua unohtamatta.

Tulen myös kertomaan itse valmistamistani etana-annoksista, joista moni ravintola voisi ottaa mallia, kun puhutaan mausta.

Eli seuraavissa päivityksissä tulen esittelemään arvioita ravintoloiden etana-annoksista sekä miten kotona valmistetaan ja tarjoillaan hyvät etanat. Jää nähtäväksi päästäänkö etanoiden kanssa nautittaviin juomiin, esimerkiksi viineihin asti.

(koska tämä on ensimmäinen blogini, ulkoasu ja toiminnallisuus ovat ainakin toistaiseksi aika simppelit)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti