Jotkut ruokailuun ja etanoihinkin liittyvät asiat ovat kuitenkin sellaisia, että niistä on helppo olla samaa mieltä. Esimerkkinä vaikkapa suolaisuus. Jos suolan määrää lisätään, jossain vaiheessa suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että nyt riittää. Etanoihin liittyen esimerkiksi sitkeys on ominaisuus, josta useimmat ovat ainakin jotenkin samoilla linjoilla.
Etanoista voidaan tehdä kymmenittäin ja sadoittain erilaisia annoksia ainoastaan mielikuvituksen ollessa rajoittavana tekijänä. Kaikkien erilaisten variaatioiden arviointi ja vertaaminen olisi loputon homma eikä edes järkeväkään. Kyse olisi vähän samasta kuin omenoiden vertaamisesta perunoihin. Tämän vuoksi keskityn blogissani yksinkertaisiin perusetana-annoksiin, jollaisia ovat suurin osa ravintoloiden tarjoamista etanoista.
Etana-annoksia arvioidessani kiinnitän huomiota seuraaviin seikkoihin:
(suluissa painoarvo)
Annoksen yleisvaikutelma (5)
- kattaus, ulkonäkö, siisteys
- tarvitaan haarukka ja etanapannun koloon sopiva lusikka (tai niiden yhdistelmä), jos haluaa levittää kastiketta leivälle (itse en tarvitse kuin haarukan, koska nautin kastikkeen dippaamalla)
- jos etanoita syödään kotiloista, tarvitaan etanapihdit (keskityn blogissani kuitenkin etanoihin etanapannuissa)
- annoksen lämpötila pöytään tuotaessa on ihanteellinen, jos se on kuuma, mutta heti syötävissä
- liian kuuma menettelee, mutta vaarana on, että polttaa kielensä
- pahin on jäähtynyt annos
- kuorrutteen tulee olla sopivan pehmeää, helposti syötävissä
- sulanut juusto, joka on jäähtynyt ja jähmettynyt kovaksi levyksi ei toimi etanoiden kanssa
- kuorrutetta ei saa olla liikaa, koska etanat ovat kuitenkin pääasia (etanoiden peittäminen esim. puolen senttimetrin sinihomejuustokerroksella ei miellytä minua)
- jos kuorrutetta ei ole, tätä ominaisuutta ei arvioida
- pidän isoista etanoista, mutta en niitä sentään mittaile
- etanoiden pitää olla sopivan kiinteitä, jotta niissä on riittävästi puruvastusta
- ne eivät saa olla liian pehmeitä, eivätkä etenkään sitkeitä
- etanat ovat melko miedon makuisia, jonka vuoksi maun painoarvo arvioinnissa on pienempi kuin esim. kiinteyden
- makua pitää kuitenkin olla ja sitä voi lisätä sopivalla esikäsittelyllä
- maussa ei tietenkään saa olla mitään epämiellyttävää, kuten kitkeryyttä tai metallisuutta
- kastike koostuu tavallisimmin voista, öljystä, juustosta ja mausteista
- kastike ei saa olla liian öljymäinen
- jos annoksen nimi on esim. valkosipulietanat, täytyy valkosipulin maistua kastikkeessa
- tasapainoisessa kastikkeessa on makua, mutta mikään maku tai ainesosa ei ole liian hallitseva
- kastikkeen täytyy olla dipattavissa leipäsuikaleilla (jos kastike koostuu pääosin esim. pienistä pekonipaloista, niitä ei voi dipata vaan ne pitää levittää leivälle tai syödä suoraan lusikalla; itse en kuitenkaan pidä tästä tyylistä)
- kastiketta pitää olla runsaasti, jotta annokseen voi halutessaan dipata leipää paljonkin
- leivän maku ei saisi hallita etanoilla herkuttelua, jonka vuoksi tummat tai mausteiset leivät eivät ole minun makuuni
- parasta on mielestäni pehmeä, paahtamaton vaalea leipä
- patonkikin käy, mutta murenevan kuoren osuus ei saisi olla kovin suuri
- leipäpalojen pitäisi olla sen muotoisia, että niistä voidaan leikata tai käsin murtaa pitkähköjä dippaamiseen soveltuvia suikaleita
- leipää pitää olla riittävästi, mielellään niin, ettei sitä tarvitse pyytää lisää (lisäleivän saaminen voi joskus kestää turhan kauan)
- yksi kolmioiksi leikattu paahtoleivän pala ei ole tarpeeksi, jos kastiketta on paljon ja haluaa nauttia ja dipata sen kaiken
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti